Kun tavoitteena on hurmata, visuaalisuus merkitsee. Hurmaamista tarvitaan, jos kohderyhmä halutaan mukaan esimerkiksi edistämään omaa asiaa. Kun kauniiseen kuoreen yhdistää faktatiedon, päästään kohti koukuttavuutta. Sitä yhdistysten kannattaisi hakea viestinnällään, vihjaa brändiasiantuntija, yrittäjä ja luennoitsija Lisa Sounio. Pulinatalouden aikana huomion herättääkseen ei tarvita suurta markkinointibudjettia, vaan kekseliäisyyttä. Ihmiset tekevät brändin, ja ne organisaatiot, jotka orkestroivat ihmisensä loistamaan, voivat päästä pitkälle.

Kun Lisa Sounio aloitti opintonsa ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa, lukukauden aluksi opiskelijoilta kysyttiin, mitä kunkin esivanhemmat olivat tehneet suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Yhden isoisä oli ollut perustamassa Suomen pankkia, toisen suvusta tuli ensimmäinen naisprofessori. Sounio odotti kauhistuneena omaa vuoroaan; mitä hän vastaa, pikku-Lisa Aimo Sonnin suvusta Parikkalasta. Kunnes oivalsi, ettei voi koskaan keskittyä työntekoon, jos käyttää kaiken energiansa heikkouksien ja taustansa salailuun.

Identiteetti, erottautuminen, uskallus ja omat unelmat ovat teemoja joiden kanssa Sounio on paininut lapsesta asti. Samalla ne ovat luoneet pohjan hänen nykyiselle asemalleen Suomen yhtenä brändiasiantuntijana.

“Suomalaisille on tyypillistä verhota itsensä titteleillä ja asemilla”, hän kuvaa. Kuitenkin joskus voi pärjätä paremmin, jos jakaa itsestään myös haavoittuvaisuutta.

Brändi rakentuu persoonasta - mutta meillä itsekorostus kostautuu

Moni mieltää brändin pinnalliseksi asiaksi, joka syntyy isosta mainosbudjetista. ”Ja voihan sitä niinkin tehdä. Mutta mä edustan villiä koulukuntaa, joka ajattelee, että brändi syntyy ihmisistä”, Sounio aloittaa.

Sounio yllättyi, kun Miina Äkkijyrkkä pyysi häntä apuun brändinrakentamisessa. “Ajattelin, että ahaa, näinkin etabloituneet tekijät joutuvat tänä päivänä miettimään, miten päivittää omaa viestintää. Miten tuoda mukaan uusia elementtejä, jotka kiinnostavat ihmisiä?” Brändäämisen ydintä tänään on, että se ei synny suurella budjetilla. Myös se, jolla on mikroresurssit käytössä, voi saada suurimman huomion.

Usein kun Suomessa lähdetään tekemään jotain viestinnällistä, kuten tapahtumaa, otetaan mallia samalta toimialalta. “Se on se syy, miksi saman alan toimijat eivät erotu toisistaan. Pitäisi ottaa estottomasti mallia jostain muualta”, Sounio harmittelee. Dramatiikkaakin uupuu. “Yleensä, kun suomalainen haluaa kertoa jotain, se haluaa kertoa kaiken kerralla. Ihminen pystyy muistamaan tosi vähän kerralla!”

Omaa yleisöään pitää osata lukea. Sounio kertoo halpakauppakeisarin kuvauksen siitä, miten Suomessa menee parhaiten kaupaksi, kun laittaa lattialle vähän revityn pahvilaatikon ja asettaa tavarat siihen.

Jos Suomessa tekee liian itsekorostettua, tulee torjuntaa. “Miten siis markkinoida superkriittiselle karvahattuyleisölle, joka on kuitenkin todella koulutettua ja todella fiksua? EU:n myötä olemme avautuneet ja matkustelemme. Me saadaan ne mausteet, joten miksemme ota niitä käyttöön? Mitä arastelemme?”, Sounio pohtii.

Sissisoturi oikealla, musta hevonen vasemmalla olalla

Vuonna 2007 Sounio perusti yhtiökumppaninsa kanssa matkailuaiheisen Dopplr-verkkopalvelun. Hyvän käyttöliittymäsuunnittelun ja kekseliään viestinnän avulla palvelu nousi maailman talouselämän ja -median lemmikiksi. Värillä on väliä, Sounio muistuttaa. “Pitää tehdä visuaalisesti näyttävää jälkeä, ja olla kekseliäs. Ei itkeä sitä, ettei markkinointibudjettia ole, vaan lähteä sissisoturin ja mustan hevosen taktiikalla valloittamaan ihmisiä puolelleen”. Beautility oli ohjenuorana kaikessa mitä Dopplrissa tehtiin. Se yhdistettiin toimivaan sisältöön.

Dopplr myytiin Nokialle kaksi vuotta myöhemmin, täsmälleen oikeaan aikaan. Souniolle ei ennen Dopplria internet-maailma ollut tuttu. “Internetissä ihmiset yrittävät tehdä asioista liian monimutkaisia. Sama pätee markkinointiin”, hän huomauttaa.

Sounio kannustaa kehittämään tarkkailevan silmän sille, miksi jotkut tahot saavat niin paljon huomiota jutuilleen. “Olemuksen ja osaamisen päivittäminen ei ole fuulausta!”

Kaunista faktatietoa, dialogia ja välitöntä jaettavuutta

Sounio summaa kolme tärkeintä haastetta tuleville vuosille. “Emme elä äly- tai tietotalouden aikaa. Elämme valtavan pulinatalouden aikaa. Internet on räjäyttänyt tiedonvälityksen, huomio on entistä helpompi ja vaikeampi saada. Kaikki palvelut ja tuotteet täytyy miettiä uudelleen: miten niissä on huomioitu välitön jaettavuus?”

“Kun toimintaa kehitetään, useimmiten kokoonnutaan talon sisällä yhdessä pohtimaan. Mutta opin internet-maailmassa, että kehittäessä on paras käydä dialogia maailman kanssa - mitä nopeammin, sen parempi.”

“Amerikkalaisissa yliopistoissa uutta kompetenssia luodaan perustuen siihen, että sen joka onnistuu kaapata ihmisten huomio ja saada nämä mukaansa, pitää osata yhdistää asiaansa faktatieto sekä onnistunut graafinen suunnittelu. Vain siten synnytetään viihteellistä, esteettistä ja koukuttavaa tietoa.”

Sounio heittää haasteen yhdistyksille: “Jotta me ulkopuoliset koettaisi teidän toiminnassa laatua, jännitystä ja koukuttavuutta, miten voisitte nostaa teidän tekoja, persoonia ja arvoja näkyvämmin esiin? Miettikää, miten voitte lumota kohderyhmänne! Uskaltakaa laittaa tunteet ja itsenne likoon. Ja miten teistä ja palveluistanne saisi jaettua tietoa internetissä nopeasti?”

“Tällä hetkellä netissä suosituin trendi on 20 sekunnin videot”, Sounio kertoo. Tähän kannustavat myös vuoden 2014 sosiaalisen median trendit, joissa povataan videon lyövän läpi ja videoiden käytön tulevan yhä luontevammaksi osaksi kommunikaatiota.

“Kaikki, mitä teette, pitäisi jäädä kerrasta mieleen ja erottua saman tien tapetista! Mitä hekumallisempi, mitä herkullisempi - sitä paremmin se myy”.

Kirjoittaja: Pirita Tolvanen
Kuva: Judy, Flickr (cc)