Olen osallistunut Sillanrakentajat-ESR-hankkeeseen vuosina 2009-2011. Agenttien ja managerien järjestäytyneen ammattikunnan perustamiseen tähtäävä hanke on päättymässä kuluvana syksynä ja tavallaan tieto aiheuttaa sekä haikeutta että vapautumisen tunnetta. Tässä joitakin ajatuksia hanketoiminnasta ja toimivan hankkeen toteuttamisesta näin osallistujan näkökulmasta.

(Hanke-sana on muuten jotenkin tyrmäävä, hankitaan kauheasti jotakin mutta mitä siitä sitten syntyykään – ihan kuin oltaisiin koko ajan porstuassa eikä päästä ulos eikä sisään sieltä viileästä.)

1. HANKKEEN VALMISTELUVAIHEESSA pitää tehdä perustellusti selväksi mitä hankkeessa tehdään, sen tavoitteet sekä kohderyhmät.
2. OSALLISTUJAT: hankkeen osapuolilla ja osallistujilla on oltava selkeä käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitä se osallistujiltaan vaatii. Erityisesti pitkissä hankkeissa vaaditaan henkistä ja taloudellista sitoutumista, joka ei kaikille ole edes mahdollista. Hankkeen vetäjän tulee antaa oikeaa tietoa, eikä hypettää visioiden tasolla. Hankeen tuomat lisäarvot on oltava tavoitteissa hyvin määriteltynä. Lisäksi on jo aloitusvaiheessa hyvä tietää, mitä osallistujat hankkeelta odottavat.
3. HANKKEEN ALKAESSA osallistujat tulee ryhmäyttää hyvin, jotta yhteistyömahdollisuuksia löytyy ja riittävä luottamus osallistujien kesken syntyy.
4. VIESTINTÄ: Hankkeen sisäinen viestintä on elintärkeää, jotta hanke etenee odotetulla tavalla ja saadaan tuloksia. Yhteisesti hankittu ja prosessoitu tieto on tehokas tapa luoda ryhmälle oma identiteetti.
5. LUOTTAMUS: pitkässä hankkeessa pitää syntyä luottamus toimijoiden välille, jotta voidaan jakaa hyödyllistä tietoa.
6. HANKKEEN TAVOITTEIDEN tulee olla mahdollisimman konkreettisia, realistisia ja saavutettavissa olevia, mittaroitavissa olevia. Liian suureelliset tai väärät tavoitteet tekevät hankkeen turhaksi.
7. HANKE JA MUU MAAILMA: Hankkeista tulee tiedottaa ja niissä syntynyttä tietoa jakaa siten, että tiedolla on yhtymäkohtia oikean elämän kanssa.
8. KUN HANKE PÄÄTTYY: Oikein asetetut tavoitteet varmistavat tulosten elinkelpoisuuden. Oikeastaan muuta ei tarvita.

Joskus on kaikille jopa suuri helpotus, että hanke loppuu. Päällimmäisenä voi olla vain tunne siitä, että tehtiinpä julkisilla varoilla valtava määrä byrokraattista dataa, mutta ei mitään käytännöllistä. Hanke, jota kukaan ei jälkikäteen kaipaa tai muistele, on tyhjä hanke. Olisi tärkeää turvata julkisrahoitteisten hankkeiden yhteys elävään elämään. Minulle Sillanrakentajat-hanke on ollut sitä: olen voinut kehittää yritykseni liiketoimintaa hankkeen tuella ja siinä verkostossa, jonka hanke on minulle tarjonnut.

Iloista syksyä hankkeisiin ja muillekin elämän osa-alueille!

Kati Uusi-Rauva

Kirjoittaja on tuottaja ja agentti sekä Luovan talouden agentit ja managerit Agma ry:n puheenjohtaja, joka toimi aktiivisesti mukana Sillanrakentajat-hankkeessa.

Sillanrakentajat
Sillanrakentajat-hankkeen tavoitteena oli edistää kulttuuri- ja luovien alojen agenttien ja managerien ammattiryhmän tunnettavuutta ja asemaa Suomessa. Hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama ja se toteutettiin vuosina 2009–2012.